Luovien menetelmien etujoukoissa

Olemme huomanneet organisaatioissa tarpeen saada entistä parempia menetelmiä ideointiin. Pyysimme asiakkaitamme osallistumaan tuotekehitykseemme – jakamaan arvokkaat ajatuksensa siitä miten Piritan jo kohta kahdeksan vuotta sitten kehittämää Sytytystulpat® -menetelmää voisi laajentaa ratkaisemaan mahdollisimman monenlaisia haasteita.

Sytytystulpat-menetelmä on alun perin kehitetty tilanteisiin, joissa on tarpeen irrottautua tavanomaisesta ajattelusta ja synnyttää suuri määrä ideoita. Menetelmä perustuu yksilöllisiin virikelaatikoihin, joiden sisältö on tulkittavissa vapaasti osallistujan valitsemalla tavalla.

Grapessa ajatellaan, että taide tulee avuksi silloin, kun perinteiset menetelmät eivät riitä. Kyseessä voi olla paljon tunteita herättäviä tai vaikeasti kuvailtavia ongelmia, asioita jotka kaipaavat henkilökohtaista prosessointia yhdessä tiimin kanssa, tai voimauttavaa toimintaa työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Prosessissa käytetään perinteisten menetelmien lisäksi teatteria, tanssia, kuvataidetta, visualisointia, musiikkia tai muiden taidelajien avulla tapahtuvaa toimintaa.

Kysymys on luovista menetelmistä. Kaikkia aisteja aktivoivasta kokonaisvaltaisesta visuaalis-haptisesta toiminnasta, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia työyhteisön arkeen.

Hankalasta konseptista huolimatta saimme runsaasti vastauksia.

Vastaajista hieman alle puolet oli järjestänyt luovia menetelmiä käyttäviä työpajoja aiemmin. Toinen puolikas ei ollut järjestänyt, mutta haluaisi järjestää.

Vastaajien työpajojen aiheina oli useimmiten ollut toiminnan kehittäminen sisäisesti tai yhdessä sidosryhmien kanssa. Muita aiheita vastaajien työpajoissa oli tunteita herättävän toiminnan kehittäminen (työhyvinvointi, havainnointi) että numeraalista tietoa sisältävän toiminnan kehittäminen (strategian luonti, visaisen ongelman ja ratkaisuvaihtoehtojen kehittäminen).

Vastaajien työpajakokemuksista saattoi huomata, että luovat menetelmät toimivat vain tietyissä tilanteissa ja oikein käytettynä. Johtajia ei voi laittaa puku päällä kahdeksi tunniksi harjoittelemaan naurujoogaa, mutta työyhteisön virkistyspäivällä se toimii. Ylipäätään menetelmät, jotka on tarkoitettu alunperin lapsille tai sisältävät esimerkiksi laulattamista ilman kunnollista virittäytymistä tunnelmaan ja aiheen selkeyttämistä, menettävät tehonsa. Osallistujat eivät aina tiedä, mikä on tekemisen päämäärä.

Ongelmia ja haasteita vastanneilla riitti runsaasti. Suurimmaksi ongelmaksi koettiin liian varhainen kritiikki, joka tappaa luovuuden (73%). 70 prosenttia vastanneista tunsi, että ideointiprosessien tuloksena syntyy vain tavanomaisia ideoita. Myös 67 prosenttia oli sitä mieltä, että ideat jäävät liian abstrakteiksi ja niitä ei saada vietyä käytäntöön. 60 prosenttia sanoi, ettei toimenpiteisiin sitouduta.

Vähiten koettiin ongelmaksi se, että ideoita on määrällisesti liian vähän (20%) ja yhteisymmärrystä ei saada parhaista ratkaisuista (20%).  Uusia työkaluja kaivattiin runsaasti. Eniten niitä kaivattiin toimenpiteiden konkretisoinnissa (60%) ja tulevaisuuden haasteiden ja/tai mahdollisuuksien kartoittamisessa (57%). Muista tilanteista mainittiin mokaaminen, sen hyväksyminen sekä ymmärryksen luominen johdolle, että ideamäärän ja poikkeavien ideoiden luontiin on satsattava sekä ajallisesti että uudella tavalla.

Vastaajien joukosta arvottiin voittaja: Pasi Parviainen Vahanen Oy:stä. (www.vahanen.com). Palkinnoksi Pasi saa  osallistumisen Grapen Luovan ongelmanratkaisun fasilitointi (CPS 1) -valmennukseen lokakuussa (arvo 1750 €). Onnea Pasi!

Me kiitämme lämpimästi kaikki vastanneita, ja jatkamme tuotekehityksen parissa haastavaa, mutta varsin mielenkiintoista polkua. Ehkä jo pian saamme yksinkertaistettua kansankielelle, miten visuaalis-haptinen virikelaatikko tekee työelämästä helpompaa.

Kesäisin mielin,  Netta

Kommentit

Ei kommentteja